Tiistaina oli ensimmäinen orientaatiopäivä ammattikorkealla (jepjep... ei olla yliopistolla - pitkä tarina, eikä liity todistuksen keskiarvoon). Siitä ei suurta iloa irronnut, koska olimme jo viime viikolla tehneet suunnilleen kaiken tarpeellisen (vaikka tuolla väittivätkin, ettei mikään onnistu ennen jotain torstaina saatavaa lappua).
Hassu esimerkki paikallisesta hilpeästä byrokratiasta: saimme orientaatiopäivän aamuna kansiollisen kaikenlaista paperisälää. Joukossa oli tällainen Zulassungsbescheid-lappu, jota kanniskelemme päivän mukanamme, kunnes päivän lopuksi (pari tuntia myöhemmin) lappu annettiin jollekin tiskille ja siihen lyötiin muutama leima ja lappu jäi sille tielleen.
Tiistai-iltana lähdimme vaihtariporukalla keskustaan Cafe Cordiin, josta vielä jatkoimme muutaman suomalaisen kanssa tarkistamaan meiningin Hofbräuhausissa.
Näkymää Karslplatzin nurkilta
Keskiviikko kului yleisen hengailun merkeissä, joten siitä ei sen enempiä.
Torstaina olikin sitten toinen orientaatiopäivä, jolloin pääsimme jälleen todistamaan hassua paikallista käytännöllisyyttä. Saimme nimittäin oiskelijakortit, minkä lisäksi meidän piti maksaa lukukausimaksu tai vastaava. Maksun suorittaminen ei tietenkään ollut niin suoraviivaista, että olisimme vain yksinkertaisesti antaneet rahat jonnekin, vaan ne piti ensin ladata opiskelijakortille ja sen jälkeen maksaa sillä kortilla. Mikä parasta, ilmeisesti koululla on kokonaista kaksi automaattia, joilla kortteja voi ladata. Tietenkin toinen niistä oli suljetussa kahvilassa ja toinen rikki. Tämä aiheutti paikallisille (jotka eivät olleet ajatelleet moista skenaariota ollenkaan) harmaita hiuksia, mutta jotenkin sitten päästiin sinne suljettuun kahvilaan latailemaan. Kun lukukausimaksu oli maksettu, piti kortti vielä validoida jossakin värkissä. Jotenkin tuntuvat nämä täkäläiset käytännöt välillä turhan vaikeilta...
Ilta kului keskustassa Wombats-nimisen hostellin baarissa vaihtaritapaamisen merkeissä. Hinnat olivat halvat, mutta väkeä turhan paljon (paikka täynnä jotain futisfaneja, jotka eivät edes katsoneet peliä, vaan huusivat vain jotain käsittämätöntä saksaksi). Lisäkivaa toi se, että porukka poltti sisällä (kaikki saksalaiset tupakoivat).
Perjantaille olimme suunnitelleet matkaa Regensburgiin (Janne tuntee sieltä jonkun Suomessa suoritetun tandem-kielikurssin kautta). Homma meni kuitenkin monestakin syystä reisille, joten jumitimme illan kämpillä.
Lauantaipäivä kului yleisen hengailun ja työnteon(!) parissa. Ilta kului melko railakkaissa merkeissä kämpillä elokuvista, naapureista ja oluesta nauttien. Sunnuntaina puolestaan toivuimme lauantaista ja väsäilimme jotain Suomesta tuotuja kouluhommia.
Näillä näkymin pääsiäisviikonlopun voisi viettää jossain muualla kuin Münchenissä. Saapa nähdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti