Turkin reissu, päivä 3 (Perjantai 18.4.)

Tänään aamupalan ja muiden muodollisuuksien jälkeen jouduimme selviytymään Kabatasin pysäkille raitiovaunulla ilman oppaamme apua. Tämä onnistui yllättävän hyvin (asiaa toki helpotti, etät kyseessä on linjan päätepysäkki) ja kymmentä vaille yksitoista olimmekin pysäkillä. Koska tapaaminen oli sovittu yhdeksitoista, emme yrittäneetkään etsiä Lassia paikalta, vaan jäimme hengailemaan pysäkin lähelle. Pari kauppiasta iski heti kimppuun - ensimmäinen myi rannekelloja, toinen aurinkolaseja. Vaikka kauppoja ei tullutkaan, oli varsinkin kellokauppias tosi hauska heppu. Kun mies kuuli, että olemme suomalaisia, alkoi suomenkielisten lausahdusten katkeamaton litanja "Tinki, tinki" jne. Ehdottomasti parhaana repliikkinä mies päästi suustaan lausahduksen: "Hetkonen sano Putkonen".



Ainakin osa paikallisesta metrokalustosta on vähintäänkin mielenkiintoisen väristä

Päästyämme kauppiaista eroon, bongasimme Lassin ja lähdimme porukalla metrolla kohti Lassin Superdorm-asuntoa. Metrolla pääsimme vain osan matkaan ja kävelymatka katkesi hetkeksi paikalliseen jäätelöbaariin. Vaikka säätiedotus olikin luvannut sadetta, paistoi aurinko ohuen pilvikerroksen läpi ja ilma oli lämmin - kesätunnelma oli valmis. Jäätelöiden jälkeen jatkoimme matkaa Superdormille, jonne jouduimme kirjautumaan sisään (asuntolassa on tarkka valvonta vieraista, eikä siellä saa yöpyä muut kuin asukkaat).


Kyllä kesä on kiva


Superdorm-asuntolan julkisivu (talo ei oikeasti ole vinossa - kuva on)

Hengailtuamme hetken Lassin kämpässä jatkoimme matkaa yliopistokampukselle. Matkalla pistäydyimme syömässä välipalaksi Börekit (eräänlainen paikallinen lihapiirakka). Yliopiston kampukselle ei periaatteessa pääse, ellei opiskele yliopistolla, mutta vartijat eivät laiskoina juurikaan tarkista opiskelijakortteja, joten pääsimme livahtamaan sisään. Kampus vaikutti suomalaisen näkökulmasta varsin rennolta hengailupaikalta, joskin itse vietimme alueella aikaa vain kahvikupillisen verran ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti Rumeli Hisarin linnaa.


Lassin sanoin: "Vaikka aamulla kuinka vituttaisi, mieli muuttuu kouluun mennessä, kun vain vilkaisee maisemia". Ei ollenkaan hullumpi vaihtoehto suomalaisen betoniviidakon läpi kävelemiselle...


Itse kampuskaan ei miltään varsinaiselta vankilalta vaikuttanut (vrt. Oulun lääninvank... keskitysl... paperitehd... yliopisto)

Alkuperäinen suunnitelmamme oli nauttia aiemmin ostamamme oluet linnan muureilla, mutta portilla olevassa turvatarkastuksessa jouduimme luopumaan eliksiireistä visiitin ajaksi. Lippuluukulla ei ollut ketään, mutta pääsimme silti sisään. Paikalliseen malliin homma toimi maksakaa-sitten-myöhemmin -periaatteella. Muurit olivat meikäläisen makuun melko korkeat, mutta hienoja maisemakuvia sieltä sai. Eipähän tartte enää sinnekään mennä tärisemään.


Kuvaa linnoituksen ylimmältä muurilta Bosporinsalmelle päin


Sosiaalinen paine on ainut mahti maailmassa, joka saa allekirjoittaneen tällaiseenkin paikkaan


Muun muassa kaikki tämä on paikallisten mukaan rakennettu noin neljässä kuukaudessa - itse rohkenen epäillä, että välistä on unohtunut muutama vuosi

Linnalta jatkoimme matkaa kohti läheistä Bebekin kylää, jossa yritimme nauttia oluita puistossa. Paikallinen virkavalta kuitenkin puuttui asiaan, joten jouduimme siirtymään sivummalle oluinemme. Bebekistä menimme lautalla Aasian puolelle, jossa linnan toinen puolisko sijaitsee. Linnan siihen puoleen ei kuitenkaan päässyt tutustumaan, joten se reissu typistyi kahvin litkimiseen.


Yllä olevista kuvista tuttu linna kokonaisuudessaan, joskin hieman sumuisena

Oltuamme Aasian puolella noin tunnin palasimme lautalla takaisin Bebekiin ruuanhaku mielessä. Sieltä ei kuitenkaan ruokaa löytynyt, joten päätimme kävellä kampusalueen läpi - hirvittävän matkan ylämäkeen - ruokapaikkaan Lassin asunnon ja yliopiston välissä. Onneksi pääsimme taas livahtamaan kampukselle ilman tarkistusta, emmekä joutuneet kiertämään kauempaa jo ennestään rasittavan mäen lisäksi. Ylhäällä kävimme kebapilla Lassin lempipaikassa.


Uiminen ei kaikkialla ole viisasta mm. meduusoista johtuen

Sieltä Lassi jatkoi kävellen kämpilleen ja minä ja Janne bussi/ratikka-yhdistelmällä takaisin hostellille. Hostellilla kävimme vielä kattobaarissa oluilla ja tutustumassa hotellin asujaimistoon, joka vaikutti varsin australialaispainotteiselta, joskin mukana oli muutama kandalainenkin. Pöydässä oli myös vesipiippu, jota piti tietenkin kulttuurisyistä kokeilla. Ja kyllä, täällä vesipiipussa poltetaan vain tupakkaa (tai jotain vastaavaa mitä-lie). Ei mikään järin suuri elämys, mutta tulipahan sitäkin kokeiltua.

Turkin reissu, päivä 2 (Torstai 17.4.)

Majoituksen tasosta riippumatta meikäläisen huoneen ikkunasta on jostain syystä aina tämä näköala...

Torstaina heräsimme aamulla yhdeksän maissa aamupalalle. Joku oli linnoittautunut viereiseen vessaan ja saimme odotella aikamme hammastahnat suussa (ei kannata alkaa harjaamaan hampaita ennen, kuin vessapaikka on varma). Aamutoimien jälkeen suuntasimme aamupalalle, joka tarjoiltiin rakennuksen katolla olevassa ulkoilma"ravintolassa". Aamupalan koostumus ei ihan vastannut odotuksia - aamupalana oli muutama kurttuinen oliivi, pari siivua kurkkua ja tomaattia, kananmuna ja vaaleaa leipää sekä kahvia. Onneksi leipää sai ottaa niin paljon, kuin halusi ja leivänpäällisiäkin oli riittävä määrä. Tämä hyvin pitkälti pelasti muuten vaatimattoman aamupalan. Ulkona oli kiva syödä ja hengailla, koska ilma oli lämmin ja aurinkoinen.


Esimerkkikuva aamupalasta


Näkymä hostellin katolta Bosporinsalmen suun yli Aasian puolelle

Lassi tuli hostellille yhdentoista nurkilla opastamaan meitä Turkin saloihin (hostellin nimi on muuten Metropolis Hostel - suosittelen). Ensiksi suuntasimme matkamme Topkapin palatsiin, joka oli ottomaanisulttaanien asuinpaikka vuoteen 1853 asti. Nykyään palatsi toimii museona, jossa on esillä kaikenlaista mielenkiintoista tavaraa. Valitettavasti jännimpiä juttuja ei saanut kuvata. Tärkeimpinä mainittakoon Lusikantekijän timantti, Mooseksen sauva, profeetta Muhammedin jalanjälki ja partakarvoja sekä tietysti Johannes Kastajan käsi (loput ruumiista on ainakin Wikipedian mukaan ripoteltu sinne sun tänne - tässäpä matkaajalle tehtävä: kerää koko kastaja).


Topkapin palatsin portti


"Oppaamme" Lassi


Ympärileikkushuone oli erityisen viihtyisä

Palatsista siirryimme Hagia Sofian ohi kohti Sinistä moskeijaa, johon toivoimme pääsevämme ilmaiseksi sisään. Suunnitelma meni kuitenkin rukoushetken takia mönkään, emmekä jääneet odottamaan ovien aukeamista, vaan suuntasimme kohti Suurta Basaaria. Jos joku on joskus käynyt Tallinnan Merekeskuksessa tai Mustamäentorilla, ovat molemmat kalpea aavistus tästä kaupustelijoiden paratiisista. Jokainen myyjä tekee kaikkensa saadakseen kuka mitäkin myytyä. Yksi kaveri jopa tarjosi meille tavaraa svenska kronor -hinnoilla pääteltyään ilmeisesti vaaleista hiuksista, että olemme ruotsalaisia.


Sininen moskeija


Suomalaisturisteja ja Hagia Sofia


Lassi basaarissa ostamassa turkkilaista Viagraa (keltainen kyltti taustalla)

Syötyämme lounaskebapit Basaarissa suuntasimme matkamme kohti kaupungin uudempaa osaa Galataa ja sen kauppakatua. Siellä kiertelimme aikamme vaateliikkeitä ja vertailimme hintoja (merkkivaatteet noin 75% Suomen hinnoista pikaisella tarkastelulla). Aikamme pyörittyämme jatkoimme matkaamme kohti Kabatas-nimistä satamaa. Samalla tuli tutustuttua uuteen kulkuneuvoon - eräänlaiseen metron ja hissin välimuotoon. Kyseinen värkki kulkee Kabatasista ylös mäelle paksun vaijerin vetämänä, koska normaali ratikka ei kykene niin jyrkästä noususta suoriutumaan.


Turkkilainen innovaatio - liikennevalot, joista näkee, kauanko kyseinen valo vielä palaa


Heti, kun jätät kameran hetkeksi vartioimatta, on sillä kuvattu jotain apina takalistoa

Kabatasista ajoimme lautalla Bosporin salmen toiselle puolen - Aasiaan! Mitään suurta kulttuurishokkia tai jet lagia äkkinäinen maanosan vaihdos ei aiheuttanut, mutta kivoja maisemia ja hyvää kebapia siltäkin puolen löytyi.


Allekirjoittanut Aasian puolella juomassa turkkilaista kuraa, jota paikalliset kutsuvat kahviksi (huomaa hyvin laitettu tukka)


Onneksi Iskender Kebap oli sentään juuri niin hyvää, kuin saattoi odottaakin

Illan jo hämärtyessä tulimme lautalla takaisin Euroopan puolelle ja lyhyen kävelyn jälkeen Lassi lähti bussilla kämpilleen ja minä ja Janne ratikalla Sultanahmetin pysäkille, josta edelleen kävellen hostellille.


Hagia Sofia yövalaistuksessa