torstai 6. maaliskuuta 2008

Torstai 6.3. (Toivoako täynnä?)

Kellonajoista piittaamatta
Tämän päivän käytännössä ainoa tavoite oli saada pankkitili avatuksi, minkä ei luulisi sinänsä olevan kummoinen asia. Aamupäivällä kävimme tutustumassa lähikauppaamme Tenkelmaniin (tai jotain sinne päin - ei kuitenkaan Lidl). Juustot ja maidot ovat huomattavan rasvaisia. Kevytmaito on 1,5 %:sta ja kevytjuusto 17 %:sta. Maito on laitaansa UHT:ta tai jotain.

Aikamme säädettyämme päätimme lähteä Deutsche Bankiin avaamaan tiliä (tilihän avataan kävelemällä pankkiin, näyttämällä henkkareita ja sanomalla, että tili kiitos, eikö?). Deutsche Bankiin siksi, että pari ihmistä oli suositellut sitä - mukaan lukien kämppikseni Jesse (Amerikasta), jonka kanssa juttelin lyhyesti päivällä. Jessellä itsellään on tili jossain muussa pankissa, mutta suositteli silti Deutsche Bankia.

Käveltyämme tovin Nymphenburgerstrassella sijaitsevalle konttorille totesimme, että puolet pankin kaksihenkisestä henkilökunnasta ei puhunut englantia ollenkaan. Seuraavaksi selvisi, että tilin aukaisemiseen tarvitaan passin lisäksi pari dokumenttia. Mitkä dokumentit? Tämä ei tullut ihan selväksi. Oletimme kuitenkin, että kyseessä oli joku lappu asunnosta ja eräänlainen muuttoilmoitus kaupunkiin. Jälkimmäistä meillä ei tietenkään ollut emmekä olleet juuri asiaa vaivautuneet selvittämään. Tiedossa oli vain, että kaupunkiin muuttaessa on jossain vaiheessa rekisteröidyttävä asukkaaksi (vaihtoinfolapuissa luvattiin lisää infoa asiasta orientoitumispäivinä - ensi viikon tiistaina 11. ja torstaina 13. päivä). Asiaa hieman selviteltyämme totesimme, että täkäläiset toimistotunnit alkavat kello 8.00 ja päättyvät kello 12.00(!!!). Eli peli oli tältä päivältä menetetty.

Huomenna onkin sitten kiire sillä toimisto, jossa rekisteröinti tapahtuu, on jossain viiden-kuuden kilometrin päässä Lothstrasselta ja kuulemma todella ruuhkainen. Onneksi tuo lafka sentään perjantain kunniaksi aukeaa aamulla seitsemältä, joten silloin ollaan siellä kiltisti jonottamassa. Jottei liian helpoksi menisi, on meidän vielä saatava tili auki ja valtakirja vuokran veloittamiseksi tililtä asuntotoimistolle kello 12:een mennessä.

Että sellaisia tänään. Huomenna nähdään, miten äijien käy. Alla kevennyksenä jo tutuksi tullut Löwenbräukeller. Eipä ole Suomessa tällaisia baareja...

Keskiviikko 5.3.

Vähän ennen kahtatoista
Päätämme lähteä etsimään brunssiksi muuttunutta aamiaista jostakin ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Päädymme harhailemaan jonnekin Maxvorstadtin kaakkoisosaan. Ruokaa ei löytynyt, mutta muuta nähtävää jonkin verran.


Harvemmin näkee koko taloa lahjapaketissa...
(Gabelsbergerstrasse jotain)

Totesimme myös, että saavuimme Müncheniin päivän myöhässä pariinkiin merkittävään tapahtumaan nähden. Kunnallisvaalit oli pidetty sunnuntaina ja erotiikkamessutkin olivat päässeet loppumaan sunnuntaina. Höh...



Joskus ennen yhtä
Aikamme harhailtuamme päädymme rautatieaseman nurkille johonkin viehättävään vietnamilaisravintolaan. Janne uskaltautuu kokeilemaan jotain tuntematonta ruokalajia, itse tyydyn Wienerschnitzeliin ja kokikseen. Halpaa ruokaa on vaikeaa tai mahdotonta löytää ellei pidä hampurilaisista. Kaikki paikalliset juovat kaljaa keskellä päivää.


Matkan varrella silmiin osuu kaikenlaista. Onko tämä nyt Otto-pisteen vastakohta, vai jotain ihan muuta?


Olisi ehkä ihan hauskaa tietää, että mitä tämäkin oikeastaan tarkoittaa...

Viiden jälkeen
Ehkä päivän kohokohdaksi muodostuu Karstadtiin suuntautuva petivehkeiden hakureissu. Mittavan kollektiivisen kielitaitomme ainoa puute ovat ilmeisesti peitot ja tyynyt, joiden saksankielisiä nimiä saa arvailla hyllyjä katsellessa. Ystävällinen kassatäti huomaa, että olemme selvästikin jotain vailla ja tulee kyselemään, että mitäs sais olla. Itseltä puuttuu vain peitto ja tyyny, Jannelta myös lakanat.

Saamme taas tutustua yhteen (ainakin suomalaisen näkökulmasta) saksalaiseen erikoisuuteen - täkäläiset tyynyt nimittäin ovat "reilun" kokoisia. Ein Kissen on 80 cm x 80 cm ja vaatimattomille ihmisille on myös ein Halb, joka luonnollisesti on 40 cm x 80 cm. Fantsua, Saksa on paska maa... Tuollainen järkälehän sopiikin suomalaisen tyynyliinan sisään. Löydän kyllä oikean kokoisenkin tyynyn, mutta täti tulee pilaamaan ilon kertomalla, että tyyny on "für Sofa - für Deko". Kiitoksia. Tyynyt sun muut saadaan kuitenkin ostettua, joskin Janne unohtaa hommata aluslakanan. Kukaanhan ei ole täydellinen...

Kahdeksan maissa
Lähdemme etsimään ruokaa, koska aamun aasialaisannos ei elätä koko päivää. Päivän valinta on eilen hyväksi havaittu Löwenbräukeller, josta löytyy juoman lisäksi myös reilun kokoista ruokaa.

Saksa on ihana maa!



Yllä kuva Jannen tilaamasta tuntemattomaksi jääneestä ruoka-annoksesta. Alla ilmakuva Löwenbräukelleristä.


Näytä suurempi kartta