Tällä toisella ratikalla pääsimme kunnialla metropysäkille, josta jatkoimme metrolla lentokentälle. Kentällä ilmeni hienoisia kulttuurieroja - koko kentälle ei ollut mitään asiaa ennen, kuin oli kulkenut tiukan turvatarkastuksen läpi. Mitään (edes vyötä) ei saanut viedä portin ohi, vaan kaikki, mikä ei ollut päällä, piti laittaa läpivalaisuun.
Viimeisiä viedään Atatürkin lentokentällä
Tästä selvittyämme raahauduimme check-iniin. Check-inin tädillä mahtoi olla huono päivä tai jotain. Olin nimittäin pakannut rinkkani läpinäkyvään muovisäkkiin, jotta se pysyisi suunnilleen ehjänä ja puhtaana, eivätkä remmit repsottaisi ympäriinsä. Sama viritys oli tullut samalla lentoyhtiöllä ilman mussutusta Münchenistä Istanbuliin, mutta nyt tädilläö tuntui olevan joku ongelma. Ensiksikin hän haki sympatiaa kahdelta kanssatyöntekijältään, jotka molemmat vain kohauttelivat olkapäitään ja ilmeisesti turkiksi totesivat, että ei kai tuossa mitään ongelmaa ole. Sitten täti vielä alkoi kuulustella, että "Why did you put it in there?" tai jotain. Totesin vaan, että pysyis puhtaana ja tädillä ilmeisesti loppuivat voimavarat kesken, koska mussutus loppui ja täti laittoi laukun kiltisti hihnalla eteenpäin. Tosin viimeisenä vittuiluna täti löi tarran, jossa on laukun tiedot, kiinni pussiin nitojalla - kiitos tästä.
Viimeiseen kuvaan on hyvä ikuistaa paluukyyti
Lento sujui mutkattomasti ja perille saavuttiin ajallaan. Münchenissä laukkuja sai odotella ikuisuuden, taivas oli pilvinen ja vettä satoi. Saksa on paska maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti