Kännykkä piipittää herätystä. Nyt ei ole aikaa torkuttaa kuin kerran. Tänään pitäisi hoitaa kaupungin asukkaaksi rekisteröityminen, pankkitilin avaus ja asuntotoimistolle lupalappu vuokran veloittamiseksi. Kaiken tämän pitäisi tapahtua 12:een tai 12.30:een mennessä - emme ole ihan varmoja...
Rytkyt niskaan, kaikki dokumentaatio matkaan ja ratikkaa odottelemaan. Ensimmäinen tuleekin muutaman minuutin odottelulla. Hieno alku, mikään ei voi mennä pieleen. Pienen arpomisen jälkeen Hauptbahnhofilla vaihto S-Bahniin, jolla mennään Marienplatzille. Siellä puolestaan vaihdetaan alle metro, jolla suunnataan Poccistrasselle. Kello on tässä vaiheessa noin seitsemän ja Kreisverwaltungsreferatin Bürgerbüro aukeaa juurikin seitsemältä. So far so good.
Toimistolla pääsemme tutustumaan hilpeään saksalaiseen jonotuskäytäntöön, jossa voittaa jonotusnumeron lisäksi sukunimen alkukirjaimella. Toimiston tilat on jaettu odotushuoneisiin, joihin porukka jaetaan sukunimen alkukirjaimen perusteella. Jonotushuoneessa puolestaan saa jonotusnumeron, jotka käsitellään saapumisjärjestyksessä. Ihme touhua...
Homma toimii jokseenkin sujuvasti huolimatta vieläkin hieman rajoittuneesta kielitaidosta. Täti kyselee lappujen täytön ohessa: "Heissen alle Jungen Mika in Finnland?". Joudun tuottamaan pettymyksen kertomalla, että: "Nein, alle Jungen heissen Ville oder Kalle." Alakerran toimistolta saa lapun, jonka kanssa pitää mennä yläkerran toimistolle jonottamaan tiskiltä jonotusnumeroa. Lappu viedään Georgelle, joka antaa toisen lapun tilalle, vetää nimen alle ja leiman päälle ja selittää jotain käsittämätöntä. Kiitos. Rekisteröitymiseen meni kokonaisuudessaan 45 minuuttia, kaksi jonotusnumeroa ja kolme kaavaketta. Saksa on paska maa, koska byrokratiaa on paljon, mutta ihana sikäli, että se hoituu yleensä melko sujuvasti.
Tiesittekö muuten, että Münchenissä on kirjoilla tasan yksi vanuatulainen?
Kello 8.55
Metrossa ei sitten olekaan enää niin sujuvaa. Aamumetrot keskustaan päin ovat aivan täyteen ammuttuja ja useamman junan jälkeen toteamme, ettei odottelu auta, vaan on vain kiltisti hypättävä täyteen (siis aikuisten oikeasti täyteen) junaan. Pääsemme kuitenkin Marienplatzille ennen yhdeksää. Siellä olisi tarkoitus mennä avaamaan tili sikäläiseen Deutsche Bankiin. Huomataan kuitenkin, että pankki aukeaa vasta kymmeneltä. Käydään kahvilla lähikuppilassa ja pyöritään ympäri Marienplatzia, joka jo itsessään on melkoinen nähtävyys.
Marienplatzin raatihuone on komea ilmestys
Taustalla vasemmalla ylhäällä Frauenkirche, muusta ei tiedä
Huomaamme myös, että viereinen Dresdner Bank olisi jo auki, mutta päätämme pitäytyä Deutsche Bankissa. Dresdner Bankin ikkunassa silmään pistää vekkuli korkotarjous säästötilille (ks. ao. kuva).
Kello 10.00
Marssimme sisään Deutsche Bankiin, jossa ystävällinen naisvirkailija toivottaa tervetulleeksi ja kyselee, että mitä saisi olla. Alun saksankielinen puhe muuttuu nopeasti englanniksi. Selviää kuitenkin, ettei tilin avaaminen onnistukaan tuosta vaan, vaan pitäisi pitää tapaaminen. Se ei tietenkään onnistu tänään, joten kiitämme ja poistumme kysyttyämme lähimmän toisen DB:n sijaintia. Päätämme aikaa säästääksemme mennä viereiseen Dresdner Bankiin, jossa kassaneiti kehottaa odottamaan "kleine Moment". Reilun viiden minuutin päästä miesvirkailija saattaa meidät pankin takaosaan, joka muistuttaa jo enemmän pankkia, kuin etuosan kaupan tiski. Huomattuaan rajoittuneen saksan taitomme mies vaihtaa kielen englanniksi. Selviää, että "It's not so easy to open an accound in Germany for less than a year" ja taas pitäisi pitää palaveria. Lähin vapaa aika on seuraavan viikon keskiviikkona. Kiitti mut ei kiitti. Mies pahoittelee ja neuvoo läheiseen toiseen Dresdner Bankiin, jossa on kuulemma enempi henkilökuntaa.
Kello 10.30
Mietimme hetken, kumman vaihtoehdon valitsemme, koska molemmat ovat suunnilleen yhtä kaukana. Päädymme lopulta Deutsche Bankiin (kolmas kerta toden sanoo... kai). Kävelemme reipasta tahtia Promenadeplatzille ja löydämme DB:n nopeasti. Tämä on ensimmäinen pankki, joka edes vähän näyttää pankilta sisältäpäin. Esitettyämme asiamme meidät ohjataan odotustilaan, josta kassaneiti tulee pienen odottelun jälkeen noutamaan. Koko tilinavausoperaatio kestää noin vartin per naama ja tarvittavat dokumentit ovat passi ja vuokrasopimus. Allekirjoituskin tarvitaan vain viiteen paikkaan. Kysyessäni, mihin lupauduimme näillä nimmareilla, tyttö lupaa kohteliaasti katsoa jotain yllätysvarastostaan. Yhdentoista maissa tili on auki ja olemme valmiit jatkamaan matkaa kohti asuntotoimistoa.
Kello 11.xx
Pääsemme asuntotoimistoon ajoissa ja saamme palautettua lapun, jolla oikeutamme heidät perimään vuokran tililtämme. Annamme tädille myös kaupunkiin rekisteröitymislappumme, mistä täti on varsin iloissaan ("Super! Wunderbar! Super!..."). Eivät vissiin kaikki vaihtarit hoida hommia ajoissa.
Iltapäivä
Päätämme käyttää lopun päivää tutustumalla Olympiazentrumiin sekä vieressä olevaan BMW Weltiin soveltuvilta osin. Matkustamme ratikalla keskustaan. Kyydissä huomaamme, että tällä samallahan olisi päässyt toiseen suuntaan suoraan Olympiazentrumiin. Oppia ikä kaikki… Päätetään kuitenkin mennä Hauptbahnhofille asti ja jatkaa sieltä metrolla Olympizentrumiin.
Olympiazentrumin metroasemalta maan pinnalle tullessa katse kiinnittyy heti valtavaan BMW-kompleksiin, joka peittää lähes koko näkökentän. Vasemmalla näkyvät kolmimetrisen muurin takaa BMW:n tehtaat. Suoraan edessä BMW:n neljästä tornista koostuva päärakennus ja BMW-museo ja etuoikealla erikoinen BMW-Welt -rakennus.
Kuvassa vasemmalla BMW:n päärakennus ja oikealla BMW-museo
Päätämme käydä ihmettelemässä päärakennusta ja sitä ihmetteleviä japanilaisia turisteja sekä remontin takia suljettua BMW-museota aidan takaa. Sen jälkeen harhailemme BMW-Weltiin, jossa onkin vähän kaikenlaista nähtävää. Uusimpia BMW-malleja, yksi formula-BMW, BMW:n moottoripyöriä, vety-BMW, BMW-tuotteita myyvä kauppa, BMW ravintola jne…
Tällaisen kaikki tutalaiset ostavat ensimmäisestä tilistään
Tässä se on, unelmien täyttymys - maailman kevyin mp-kypärä (<1000g)
Vauhdin hurmaa sisällä
Ja tietysti kaiken keskellä: uusien autojen noutopaikka, josta parempiosaiset voivat noutaa tehdastuoreen bemarinsa suoraan satojen kateellisten turistien silmien alla. Mikäs sen tyylikkäämpi tapa aloittaa ökyautoilu kuin ajamalla sadan tonnin citymaasturi pois autokaupasta, joka sinänsä on nähtävyys.
Hienoin tapa hommata uusi auto, ikinä
Viherryttyämme tarpeeksi kateudesta, suunnistamme Olympiazentrumia kohti. Täällä on vuonna 1972 lentänyt hien lisäksi veri. Kovia hommia ollut ennenkin. Lähempi tarkastelu osoittaa, että olypiarakennusten (olympiahalli, uimahalli ja itse stadion) kate on vielä häiriintyneempi kuin Kaustisen kansanmusiikkifestareilla.
Tätä ette näe edes Kaustisella...
...saati tätä
Rakennuksia hetken ihmeteltyämme päätämme kiipeillä viereiselle Olympiabergille. Pelkästään ylöspäin kiivetessä avautuva näkymä olympiapuistoon ja BMW:n rakennuksille on mahtava, mutta ylhäältä näkee joka suuntaan – ja kauas. Koko München levittäytyy alla – joka suuntaan. Näkymä on mahtava. Jos kaikkien Münchenissä kävijöiden pitää jossain käydä, on se taatusti tämä paikka. Ihailemme maisemia aikamme, kunnes palaamme hieman ylösmenoa suorempaa ja liukkaampaa nurmikkoreittiä (suora lasku rinnettä pitkin) takaisin Olympiazentrumille.
Näkymä Müncheniin on vaikuttava. Kuvassa vain kaupungin ydinkeskusta.
Klikkaamalla hivenen suurempi kuva.
Tämän jälkeen käymme metrolla mutkan Olympiaeinkaufszentrum-ostoskeskuksella toteamassa, että tällä ei ainakaan nyt ole meille mitään. Päätämme palata takaisin keskustaan. Aikamme etsittyämme löydämme kriteereihimme sopivan Kreikkalaisen ravintolan, josta saa tarpeeksi paljon tarpeeksi edullista ruokaa. Ruuan jälkeen Janne käy ostamassa pelikortit Karstadtista ja jatkamme matkaa aiemmin hyväksi havaittuun EuroYouthHostelin aulabaariin tarkistamaan, onko taso säilynyt. Onhan se. Ilta etenee letkeästi lähemmäs puolta yötä ennen kuin päätämme palata takaisin residenssillemme.
Kämpillä vastaan tulee hieman humaltuneita tai muuten vain hilpeitä naapureita/kämppiksiä, jotka ovat olleet ”saunomassa” viereisen käytävän suihkussa. Mitenkö? Suihkut kuumalle ja täysille. Däts it. Kaikkea ne hullut suomalaiset hulluille ulkomaalaisille opettaa. Ilmeisesti huomenna onkin sitten ”pakko” mennä noiden hemmojen kanssa tutustumaan Augustinerkelleriin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti