Aamupala osoittautuu luvatunlaiseksi. Ruokaa on riittävästi ja enimmäkseen kohtuuhyvää. Aamupala huiviin, kamat kasaan ja huoneen luovutus. Painavimmat kamat heitetään rautatieaseman säilytyslokeroihin odottelemaan reilulta kuulostavalla 5 €/kpl -hinnalla.
Kello jotain 10.30
Adelheidstrasse 13 antaa vastauksen tai ainakin avaimen kaikkeen. Vain neljä kaavaketta kahtena kappaleena ja tulevaisuus on sinun! Paperisotkusta selvittyämme raahaamme luumme Lothstrasselle.
Kyllä, kaikki taksit ovat keltaisia Mersuja
Kello noin 11.xx
Lothstrasse. Mikäs helvetti tuo punainen pömpeli on? Joku paikallinen Kiasmako? Fachhochschule München..? Hmm... kuulostaapa tutulta. Käy ilmi, että kämppä on sylkäisyn päässä ammattikorkeasta. Jannella on asunto toisessa asuinkerroksessa, itsellä kolmannessa. Janne voittaa isomman lukaalin ja isomman vuokran. Ongelmia ei ilmene muuten, mutta netin toimintakuntoon laittaminen tuntuu olevan kahdelle rillipäällekin ylivoimainen haaste. Edes kaksipuoleiselle A4:lle kirjoitetut saksankieliset ohjeet eivät auta, kun oikeaa IP-asetusta ei vain löydy. Mikä scheisse on Datadose? IP-osoitteiden ja muiden tietojen pitäisi lukea Datadosessa...
WTF!? Juuri, kun ollaan lähdössä takaisin toimistoon kysymään tädiltä, että mitäs mitäs, huomataan, että ilmoitustaululla on kyseiset tiedot. Halleluja. Isolla säädöllä saadaan netti toimimaan lukuun ottamatta sitä, että allekirjoittaneella ei tietysti ole verkkojohtoa mukana.
Kello noin 13.30
Lähdemme ihanasta räntä-/vesisateesta huolimatta hakemaan kamojamme rautatieasemalta. Ilman ihmeempää säätöä saadaan tavarat, mutta verkkojohtoja myyvää kauppaa on lähes mahdotonta löytää. Käyn kysymässä jostain kännykkäkaupasta aseman vieressä, missä hemmo neuvoo menemään veireseen Karstadt-tavarataloon. Näin teen ja paikka osoittautuu paikalliseksi Stockmanniksi, joskin kaikkea on enemmän ja parempana (eipä muuten näy Marimekko-tavaraa). Johto irtoaa lähes järkevään hintaan. Raahaamme kamat kämpille ja ihmettelemme jonkin aikaa. Ruokaa tarttis saada.
Kello 16.xy
Jotain Schnitzeleitä löytyy jostain kuppilasta (plus edullista olutta). Syömme itsemme täyteen ja
koska parempaakaan tekemistä ei ole (nähtävyyksiä ei jaksa katsella sateessa), lähdemme katsomaan, että millainen kauppa se Karstadt oikeastaan on. Ihmeempiä ei jää tältä reissulta käteen. Paluumatkalla päätämme poiketa hakemaan kohdalle sattuneesta alennusmyynnistä täkin ja tyynyn, joita asunnossa ei ole (jee). Homma osoittautuu kuitenkin täysin mahdottomaksi, koska paikalliset tyynyt ovat kokoa 80 cm x 80 cm ja peitoista ei ota selvää. Saksa on paska maa. Lähdemme kämpille ihmettelemään...
Kello 21.jotain
Päätämme lähteä tutustumaan päivällä löytyneeseen Löwenbräun Biergarteniin tai lähinnä Kelleriin, koska Gartenista ei tällä kelillä saa mitään iloa irti. Hilpeä tarjoilija tulee tarjoamaan ruokalistoja, johon töksäytän "Nur trinken" ja mietin heti perään, että menikö se nyt vahvasti. Kaveri kuitenkin ymmärtää asian ja kysyy, että millaista tuoppia. Tarjoaa vaihtoehdoiksi puolikasta, litraa, kahta litraa... ei sittenkään kahta litraa kuulemma. Otamme tarjouksessa olevat litran Starkbierit hintaan 5,80 €.
Arvoitukseksi jäänee, mitä Suomen leijona tekee etiketissä...
Niissä riittääkin sitten tekemistä loppuillaksi. Kerrankin voi käydä yksillä ilman, että alkaa harmittaa. Saksa on ihana maa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti