Majoituksen tasosta riippumatta meikäläisen huoneen ikkunasta on jostain syystä aina tämä näköala...
Torstaina heräsimme aamulla yhdeksän maissa aamupalalle. Joku oli linnoittautunut viereiseen vessaan ja saimme odotella aikamme hammastahnat suussa (ei kannata alkaa harjaamaan hampaita ennen, kuin vessapaikka on varma). Aamutoimien jälkeen suuntasimme aamupalalle, joka tarjoiltiin rakennuksen katolla olevassa ulkoilma"ravintolassa". Aamupalan koostumus ei ihan vastannut odotuksia - aamupalana oli muutama kurttuinen oliivi, pari siivua kurkkua ja tomaattia, kananmuna ja vaaleaa leipää sekä kahvia. Onneksi leipää sai ottaa niin paljon, kuin halusi ja leivänpäällisiäkin oli riittävä määrä. Tämä hyvin pitkälti pelasti muuten vaatimattoman aamupalan. Ulkona oli kiva syödä ja hengailla, koska ilma oli lämmin ja aurinkoinen.
Esimerkkikuva aamupalasta
Näkymä hostellin katolta Bosporinsalmen suun yli Aasian puolelle
Lassi tuli hostellille yhdentoista nurkilla opastamaan meitä Turkin saloihin (hostellin nimi on muuten Metropolis Hostel - suosittelen). Ensiksi suuntasimme matkamme Topkapin palatsiin, joka oli ottomaanisulttaanien asuinpaikka vuoteen 1853 asti. Nykyään palatsi toimii museona, jossa on esillä kaikenlaista mielenkiintoista tavaraa. Valitettavasti jännimpiä juttuja ei saanut kuvata. Tärkeimpinä mainittakoon Lusikantekijän timantti, Mooseksen sauva, profeetta Muhammedin jalanjälki ja partakarvoja sekä tietysti Johannes Kastajan käsi (loput ruumiista on ainakin Wikipedian mukaan ripoteltu sinne sun tänne - tässäpä matkaajalle tehtävä: kerää koko kastaja).
Topkapin palatsin portti
"Oppaamme" Lassi
Ympärileikkushuone oli erityisen viihtyisä
Palatsista siirryimme Hagia Sofian ohi kohti Sinistä moskeijaa, johon toivoimme pääsevämme ilmaiseksi sisään. Suunnitelma meni kuitenkin rukoushetken takia mönkään, emmekä jääneet odottamaan ovien aukeamista, vaan suuntasimme kohti Suurta Basaaria. Jos joku on joskus käynyt Tallinnan Merekeskuksessa tai Mustamäentorilla, ovat molemmat kalpea aavistus tästä kaupustelijoiden paratiisista. Jokainen myyjä tekee kaikkensa saadakseen kuka mitäkin myytyä. Yksi kaveri jopa tarjosi meille tavaraa svenska kronor -hinnoilla pääteltyään ilmeisesti vaaleista hiuksista, että olemme ruotsalaisia.
Sininen moskeija
Suomalaisturisteja ja Hagia Sofia
Lassi basaarissa ostamassa turkkilaista Viagraa (keltainen kyltti taustalla)
Syötyämme lounaskebapit Basaarissa suuntasimme matkamme kohti kaupungin uudempaa osaa Galataa ja sen kauppakatua. Siellä kiertelimme aikamme vaateliikkeitä ja vertailimme hintoja (merkkivaatteet noin 75% Suomen hinnoista pikaisella tarkastelulla). Aikamme pyörittyämme jatkoimme matkaamme kohti Kabatas-nimistä satamaa. Samalla tuli tutustuttua uuteen kulkuneuvoon - eräänlaiseen metron ja hissin välimuotoon. Kyseinen värkki kulkee Kabatasista ylös mäelle paksun vaijerin vetämänä, koska normaali ratikka ei kykene niin jyrkästä noususta suoriutumaan.
Turkkilainen innovaatio - liikennevalot, joista näkee, kauanko kyseinen valo vielä palaa
Heti, kun jätät kameran hetkeksi vartioimatta, on sillä kuvattu jotain apina takalistoa
Kabatasista ajoimme lautalla Bosporin salmen toiselle puolen - Aasiaan! Mitään suurta kulttuurishokkia tai jet lagia äkkinäinen maanosan vaihdos ei aiheuttanut, mutta kivoja maisemia ja hyvää kebapia siltäkin puolen löytyi.
Allekirjoittanut Aasian puolella juomassa turkkilaista kuraa, jota paikalliset kutsuvat kahviksi (huomaa hyvin laitettu tukka)
Onneksi Iskender Kebap oli sentään juuri niin hyvää, kuin saattoi odottaakin
Illan jo hämärtyessä tulimme lautalla takaisin Euroopan puolelle ja lyhyen kävelyn jälkeen Lassi lähti bussilla kämpilleen ja minä ja Janne ratikalla Sultanahmetin pysäkille, josta edelleen kävellen hostellille.
Hagia Sofia yövalaistuksessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti