Enää piti vain päättää, mihin mennään. Kovin kauas ei voisi lähteä, koska matkustaminen ei kuitenkaan ole täysin ilmaista. Itse pidin vaihtoehtoina Alppeja, Prahaa tai Wieniä. Tuomasta ei innostanut laskettelu ja pojat olivat juuri käyneet Prahassa, joten vaihtoehtoja ei jäänyt kovin montaa. Lähtisimme siis Wieniin, mutta miten ja milloin?
Tiistai-iltaan mennessä olimme saaneet sovituksi, että lähdemme, lähdemme Wieniin ja lähdemme torstaina junalla. Pariin selvitettävään pikkujuttuun kuului mm. matkan majoitus. Tämä voisi olla hankalaa, sillä pääsiäisviikonloppuna joku muukin voisi olla liikkeellä. Siksi päätimme hoitaa homman pois kuleksimasta erittäin hyvissä ajoin - keskiviikkona päivällä.
Turhan säädön välttämiseksi päätimme kokoontua keskiviikkona edelleen hyvissä ajoin (puoli kolmelta) Euro Youth Hostelin aulaan, jossa voisimme käyttää ilmaista WLANia kannettavalla. Paikan päällä totesimme, että ilmaisuus pätee vain asukkaita - muille tyhjä arpa. Seuraavaksi yritimme löytää paikkaa, jossa olisi WLAN ja josta saisi olutta. Edelleen tyhjä arpa - eivät edes turisti-infossa tienneet, mistä sellainen löytyisi. Alennuimme menemään rautatieaseman lähellä olevaan internet-kahvilaan, jossa jotain muutaman euron korvausta vastaan saimme käyttää WLANia tunnin.
Homma osoittautui hyvin äkkiä odotetun kaltaiseksi - lähes mahdottomaksi (tilaa kun piti ylikiireisen aikataulun lisäksi löytää kaikille neljälle). Ensiksi yritimme buukata huonetta torstai-illasta sunnuntai-aamuun. Ei toivoakaan. Vaikka yritimme useiden eri hostellivarausjärjestelmien kautta, yhtään ainutta kaikkina päivinä vapaata hostellia ei löytynyt. Strategian muutos: etsitään nyt sitten päivä kerrallaan. Ekaksi yöksi tärppäsikin kohtalaisen nopeasti neljän hengen huone Ruthensteiner-hostellista, joka vieläpä oli melkein Wienin Westbahnhof-juna-aseman vieressä. Hinta 20 € per nuppi yöltä ja WLANkin kuuluisi hintaan, aamupalasta ei tietoa. Hienoa. Enää pari pikku murhetta.
Nyt tarvitsi "enää" löytää yösija perjantaista sunnuntaihin. Melkein ehdimme jo heittää kannettavan tietokoneen kaivoon, kun WLANin käyttöajan viime minuuteilla jostakin tärppäsi hostelli, jossa oli neljän hengen huone molemmille öille. Hetken vielä arvoimme, josko löytyisi parempaa, mutta päätimme, ettei ojassakaan mahda olla kiva nukkua ja otimme tämän. Kolpingsfamilie-hostelli ei ollut sijainniltaan yhtä houkutteleva kuin aiempi (joskin myöhemmin ilmeni, että metrolla pääsi melkein rappusille) eikä WLANia ilmeisesti olisi, mutta aamupala sisältyi hintaan (joka tässäkin paikassa oli 20 € / hlö /yö). Ihanaa.
Päätimme vielä käydä juhlistamassa asiaa lounaalla Augustiner Bräustubenissa. Otimme Jannen kanssa jotkut makkarapannut, jotka tosiaan tuotiin valurautapannussa pöytään (kuva yllä). Tuomas vetäisi puolikkaan kanan, Pekkaa ei näkynyt koko päivänä (oli muka jonkun tytön kanssa jossain). Ruuat olivat mahtavia ja hinnatkin melko sopivia. Nähtiinpä paikalla Augustiner-Paavikin (tai piispa tai mikälie, kuva alla).
Voittaahan tuo ainakin mäyräkoiran kuoret päässä...
Kaikki oli mennyt tähän asti niin putkeen, ettei mikään voisi mennä pieleen...
P.S. Minne tahansa Itävaltaan pääsee Baijerista (toimii toki toisinkin päin) junilla 2-5 henkeä todella edullisesti. Tällä puolen rajaa homma hoituu Bayrn-Ticketillä, joka maksaa 27 € ja Itävallassa Einfach-Raus-Ticketillä, joka maksaa 28 €. Kumpikin lippu on saman hintainen riippumatta henkillöiden lukumäärästä, joten viidelle se on jo lähes ilmainen matkan pituuteen nähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti