Torstai 20.3. Einfach-Raus

Torstaina lähdimme aamulla 10.48 junalla Münchenistä kohti Wieniä. Sitä ennen olimme hankkineet lippuautomaatista Bayern-Ticketit torstaille ja sunnuntaille, joilla matkustaminen onnistuisi (2-5 hengeltä eli meitä oli ihan sopiva määrä) Saksassa Baijerin alueella ja Itävallassa Salzburgiin asti. Ainut huono puoli lipussa on, ettei se kelpaa kuin hitaissa Regional- ja Regional Express -junissa, joten matka tulisi olemaan pitkä ja mutkainen. Tämähän ei meitä hurjia suomalaisia haitannut - päinvastoin. Noin kahdeksan tunnin junamatka meni korttia pelatessa.


Huomaa Tuomaksen ammattilaisote kortteihin...

Adoptoimme myös ao. kuvassa näkyvän itävaltalaispojan Salburgista. Potra poika painoi syntyessään reilut viisi kiloa, mutta kuollessaan (vain tunteja myöhemmin) hädin tuskin mitään. Rauha hänen muistolleen...



Wieniin saavuimme seitsemän maissa illalla vaihdettuamme junaa Salzburgissa, Linzissä, Sankt Valentinissa ja Amstettenissa. Itävallan puolella lippuna toimi paikallinen Einfach-Raus (eli yksinkertaisesti ulos) -lippu, jolla sai matkustaa 2-5 henkeä päivän ajan koko Itävallassa taas niillä säästöjunilla. Salzburgissa sää oli harmaa, Linzissä satoi lunta niin paljon, ettei paikka näyttänyt takaisin tullessa ollenkaan tutulta. Sankt Valentinissa ja Amstettenissä oli taas harmaata. Perillä sentään satoi ihan reilusti vettä. Hassuna yksityiskohtana joku häiskä tuli esittelemään Falun Gongia juuri ennen kuin saavuimme perille. Ilmeisesti sivistyneesti humalaiset suomalaiset turistit vaikuttivat vastaanottavaiselta kohderyhmältä. Saatiinpahan ilo irti senkin lapuista:



Päätimme hakea kaupasta vähän evästä ja painua hostellille. Auki olevan kaupan löytämiseen meni hetki ja Ruthensteiner-hostellin löytämiseen toinen hetki. Hostelli vaikutti siistiltä, joskin vastaanottovirkailija oli ynseän oloinen. Kun täyttelimme sisäänkirjautumislappuja ja jollakulla oli jotain kysyttävää, kaveri selitti kahteen kertaan painokkaasti, että "Anteeksi herrat, voinko hoitaa tämän asian, joka minulla on kesken, jota olen juuri hoitamassa ennen, kuin palvelen teitä." Asiassa ei meistä pitänyt olla mitään selittämistä, vaikka hemmo olikin alkanut hoitaa asiaansa ikään kuin meidän kirjautumisen ohi. Päästyämme byrokratiasta eroon painuimme huoneeseemme, joka osoittautui ihan siistiksi, joskin kävi ilmi, ettei hostellin WLAN syystä tai toisesta toiminut. Se siitä sitten.


Yksi kuva kertoo enemmän... ja muita kuluneita sanontoja

Pelailimme korttia ja maistelimme sivistyneesti eväitämme. Jossain vaiheessa päätimme lähteä tutustumaan kaupungin yöelämään, mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi. Minä, Pekka ja Janne olimme jo ehtineet marssia pihalle, kun Tuomas oli vielä jäänyt kyselemään vinkkejä respasta. Sama äijä, joka oli jo aiemmin päivällä käyttäytynyt arveluttavasti oli kehottanut menemään viereise Wombat's-hostellin baariin, mikä ei ihan vastannut suunnitelmiamme. Tuomaksen kysymykseen diskojen sijainnista miekkonen oli vaan tuumannut: "Sir, You're drunk" ja kieltäytynyt auttamasta. Tuomas jäi vielä selvittämään asiaa muilta, kun äijä sillä aikaa lopetti työpäivänsä ja tuli ulos valittamaan meille muille, että tulkaa hakemaan kaverinne pois. Pienemmällä vaivalla olisi päässyt, kun olisi vaan hyvällä kertonut, mitä halusimme tietää. Pitkän päättelyn tuloksena totesimme, että hemmolla oli joko liian kireät kalsarit tai huonoja kokemuksia suomalaisista.

Päätimme, että oma apu paras apu ja painuimme vanhaan kaupunkiin etsimään diskoa. Sieltä käteen jäi ainoastaan muutama "bändikuva", joista taisi tulla ikään kuin reissun teema tai vähintäänkin sisäpiirin vitsi. Alla pari parasta.





Todettuamme etsinnät päättyneiksi ja diskon mahdottomaksi löytää, palasimme hostellille parhaaseen suomalaisporvarityyliin taksilla. Hilluimme vielä jonkin aikaa alakerran aulassa ihmetyttämässä australialaisia ja muuta sakkia, joita siellä vielä keskellä yötä pyöri.