Turkin reissu, päivä 4 (Lauantai 19.4.)

Lauantain agendassa oli käynti Marmaranmerellä sijaitsevalla Büyükadan saarella ja baari-ilta. Olimme sopineet lähtevämme saarelle kello 12 Kabatasin satamasta lähtevällä lautalla. Koska meillä oli runsaasti aikaa, päätimme Jannen kanssa nauttia hienosta kelistä (sadetta luvattiin - aurinko paistoi) ja kävellä hostellilta satamaan. Laiva lähti suunnilleen ajallaan ja reilun tunnin matka meni mukavasti maisemia katsellessa.


Etsi kuvasta tuttu supersankari


Saarella kuljeskelee vapaana mm. hevosia - moottoriajeneuvot ovat hälytysajoneuvoja lukuun ottamatta kiellettyjä

Itse saarella vuokrasimme polkupyörät sopuisaan 5 liiran tuntihintaan (noin 2,5 euroa). Aluksi etsimme saaren luostaria, joka osoittautui kasaksi lahoa lautaa. Sen jälkeen suuntasimme kulkumme saaren korkeimmalle huipulle - tai ainakin korkeimmalle, jonne pääsi. Siellä on kirkko, joka tosin jäi minulta ja Jannelta vain ulkopuoliselle tarkastelulle, koska sisään ei saanut mennä shortseissa. Päätimme käydä haukkaamassa välialaksi börekit kirkon vieressä olleessa ravintolassa. Tämä osoittautui virheeksi, sillä kalliit börekit olivat todella pieniä ja niitä oli vähän.


Näkymä huipulta. Keskellä luostarin raato, taustalla pienen pieni pala Istanbulia


Allekirjoittanut maailman huipulla (paremmin rajatussa kuvassa alareunan hemmo ei pilaisi illuusiota valtavasta pudotuksesta)


Huippuhommat eivät estä tulevia dippainssejä ottamasta rennosti

Koska olimme lukeneet matkaoppaasta ja muka katsoneet Google Earthista, että saarella pitäisi olla hienoja hiekkarantoja, lähdimme etsimään niitä -turaan. Kiersimme koko saaren ja lähimpänä hiekkarantaa olivat betonilaiturit ja soraläjät niillä paikoilla, joihin kartanpiirtäjä oli piirtänyt hiekkarannan ja päivänvarjoja.

Pettyneinä kävimme vielä syömässä ja lähdimme etsimään laivaa takaisin mantereelle. Yllätykseksemme laivaa, jolla meidän piti mennä, ei koskaan tullutkaan. Vaihdoimme sitten laivayhtiötä ja pääsimme maihin jonnekin kauas itään Aasian puolelle kaupunkia. Sieltä sompailimme bussilla ja ratikalla hostellille.

Tämä oli se yö, jolle emme olleet saaneet varattua kahden hengen huonetta, vaan oli tyytyminen neljän hengen huoneseen. Kävi ilmi, että "kämppiksiksi" oli osunut saksalainen parivaljakko - keski-ikäinen mies viisivuotiaan poikansa kanssa. He olivat jo nukkumassa, kun saavuimme hostellille puoli kymmenen aikaan. Nopean suihkun jälken jatkoimme matkaa kohti kaupungin yöelämää.

Päästyämme Taksimin aukiolle huomasimme, että esimerkisi Müncheniin verrattuna porukaa oli liikenteessä valtavasti - kadut olivat aivan täynnä ihmisiä. Seurueeseemme liittyi muutama Lassin opiskelukaveri ja tällä sotajoukolla painuimme ensiksi jonnekin terassille ja sieltä myöhemmin diskon tapaiseen. Terassi oli ok ja kalja halpaa, mutta disko oli melko nihkeä. Joskus yöllä palasimme Jannen kanssa taksilla Sultanahmetin nurkille. Piti oikein kysellä useasta taksista, että sai 20 Liiran taksan putoamaan 15:een. Lopulta eräs taksikuski tuumasi, että ei onnistu, mutta miekkosen manageri tai mikä lie syöksyi jostain sivukujalta ja tuumasi, että kyytiin vain ja näin pääsimme suunnilleen järkevään 15 liiran hintaan takaisin hostellille.